Paluu ver. 2013

Hm. Hiljaista on ollut viime kuukaudet. Vaikea lähteä tekemään mitään kertausta lähes vuoden mittaisesta kirjoitustauosta. Tottahan se on näkynyt jo pidempään, että nykyisellään on ollut vaikea pukea ajatuksia tekstimuotoon. Vai ehkä mihinkään muotoon.

Tämä vuosi alkoi odottavasti. Oli jo viime vuoden puolella selvää, että tänä vuonna jään seuraamaan, kun muut menevät maailmalle ja muutenkin tekevät kaikenlaista. Oma tavoitteeni oli saada koulu pois ja katsoa, eteneekö työmaailma ja mihin suuntaan. No, ihmiset lähtivät maailmalle ja tekevät paljon kaikkea ja olen tosiaan vain taustalla katsomassa, mitä tapahtuu.

Opinnot jäivät yhä kesken, mutta edistyivät. Itse asiassa monen vuoden tauon jälkeen sain parissa vuodessa melkein kaikki maisteritason opinnot hoidettua. Vain gradu ja yksi harjoitustyö puuttuvat, gradukin osin omasta tahdostani riippumatta. Kävin kyselemässä jo tammikuussa, mutten löytänyt ohjaamisesta tai aiheen antamisesta kiinnostuneita professoreja.

Suorastaan yllättävä passiivisuus yliopiston puolelta ei ole ainoa ongelma. Jokainen opintosuorite on koko ajan vaikeampi saada kasaan – koko ajan päässä tuntuu, että miksi teen tätä nyt, olisi pitänyt jo ajat sitten hoitaa. Valmistuminen ei auta minua työuralla, ei palkan eikä tittelien suhteen – päinvastoin, gradun teko lähinnä haittaa potentiaalisia töitä. Oikeastaan ainoa asia, mitä valmistumiseni aiheuttaa, on erinäisten opiskelija-alennusten menettäminen. Ei ehkä ihme, että graduaiheen metsästys lopulta jäi kesken. Sinänsä aivan sama tai parempikin, vaikka jättäisin vielä tässä vaiheessa leikin kesken.

Mutta haluan eroon opiskelija-statuksesta. Enkä halua siitä eroon dropout-statuksella. Edellä mainituista haittapuolista huolimatta valmistumisen aika on ensi lukukaudella – joko silloin tai ei koskaan.

Työmaailma muuttui. Edelleen koodaaminen yksityisyrittäjänä on mun ja T-K:n kohtalo, mutta saimme uuden asiakkaan ja se tulikin tarpeeseen aiemman projektin kutistuessa. Aivan perkeleellinen oppimiskäyrä tässä työssä vain on ollut ja yhä neljän kuukauden työskentelyn jälkeen uusia asioita tippuu tasaisella tahdilla. Mutta samalla myös oppii. Se, riittääkö tämä edistymistahti asiakkaalle onkin sitten ihan eri asia. Vielä ei ole kuulunut juurikaan mitään negatiivista ja laskut on maksettu ajallaan. Silti, jonkinlainen vaikeasti kuvattava epävarmuus jäytää yhä.

Siinä suurimmat. Katsotaan, jatkuuko kirjoittaminen tiiviimmin vai harvemmin, mutta sain sentään jotain muistiin menneistä. Ei tämä sivu minnekään kuitenkaan mene. Täällä se aina on. Niinkuin minäkin.

Comments are closed.