Riittääkö ketju?

Siitä pyöräilystä. Tällaiselle huonokuntoiselle näyttöpääterotalle viime vuosien, ellei peräti kaikkien aikojen, fyysisesti kovin suoritukseni oli kovassa sateessa ajettu Tour de Helsinki 2013.

TdH 2013

TdH 2013 – yleiskuva kelistä. Kuvaaja P Rantanen

Vaikka en tuossa kuvassa näykään, niin samassa kaatosateessa olin pyörälläni uimassa. On yksi asia ajaa sateessa yksinään ja on kokonaan eri asia ajaa satojen pyöräilijöiden ympäröimänä näkemättä mitään. Aamulla lähtiessä puin sadevaatteet päälle mutta keli näytti hyvältä, joten lähtöpaikalla riisuin niistä suurimmat. Ekasta mutkasta alkoi sade ja varsin märkä, haastava mutta mielenkiintoinen ensimmäinen ajotunti.

Tietysti muitakin klassisia virheitä matkaan mahtui, ainakin: liian kova alkuvauhti; jossain 90km kohdalla jäin isosta hyvästä porukasta parisataa metriä kun osa meni tauolle ja osa ei ja yritin ajaa porukan kiinni – mutta onnistuin vain tuhoamaan aivan kaikki voimani; loppumatkan tulin taas 26-ryhmässä heikossa voinnissa perille.

TdH2013

Maalissa sentään paistoi jo aurinko ja oli erinomainen vastaanotto.

Jonkinlainen kulminaatiopiste tähänastiselle pyöräilylle tuo tapahtuma oli. Ajoin sen jälkeen vielä useita syksyisiä lenkkejä ja olen jo kahdesti käynyt tänä keväänä tukehtumassa katupölyyn (nyt ei hetkeen ole uskaltanut järkyttävän kovan koivun kukinnan takia, tulisi arviolta välittömästi astma). Pyöräily on suunnilleen ihan yhtä hankalaa kuin 2008 aloittaessa. Iso osa ajamista on erilaisten kiputilojen välttely ja sietäminen, polvien kipuilua etenkin pitää varoa. Nopeus ja kunto eivät tunnu kehittyneen, toisaalta mitään säännöllistä treeniä ei viime vuonnakaan tullut, vaikka eniten kilometrejä vuodessa sentään tähän asti.

On aivan selvää, että mukavampia lajeja on. Laskettelu oli hurjan siistiä vielä tänäkin keväänä, mutta lunta ja mäkiä ei juuri etelässä ole. Monissa mailapeleissä olen tuntenut jonkinlaista onnistumista ja huomannut edes jonkinlaista lahjakkuutta. Joukkuepelitkin ovat kivoja, mutta melkein mahdottomia enää tässä iässä kun porukkaa ei saa haalittua. Sitä vastoin pyöräilyssä mikään ei tule mulle ilmaiseksi eikä siihen tunnu olevan mitään luontaisia lahjoja. Ainoana pyöräilyominaisuutenani on kärsivällisyys pysyä satulan päällä tarpeen vaatiessa tuntikausia.

Kuitenkin, pyöräily on helppo harrastus. Pystyn tekemään sitä. Maisemat ovat kivoja ja on siinä kivojakin hetkiä joskus ollut. Toisin kuin maila- tai joukkuepelit, siinä ei koskaan tarvitse olla pelikaveria, omaa vauhtia ajaminen on helppoa eikä ole muita haittana enkä ole muiden riippakivenä jonon hännillä. Ja erityisen hyvänä puolena, pyöräily pitää mut tuntikausia kerrallaan pois jääkaapin ääreltä ja syömästä. Viime talvi oli (taas) kaikkien aikojen massakausi, joten jotain täytyy kuitenkin tehdä. Esimerkiksi kuntosalilla räpeltely ei tunnu kaloreita vievän kun kävin kokeilemassa sitäkin tässä keväällä, eikä jossain vaiheessa käyty uintikurssikaan poikinut yhtään oma-aloitteista uimahallikäyntiä.

Kevät on jo pitkällä ja pitäisi pikaisesti päättää, panostaako pyöräilyyn vai ei. Olisi tosi kivaa, jos olisi olemassa helppokäyttöinen arkipyörä normikäyttöön, tyyliin kaupassa ja kavereilla käyntiin. Vaihtoehtoja on ainakin kolme. Lopettaako pyöräilyharrastus ja muuttaa nykypyörä helpoksi käyttöpyöräksi? Vai päivittääkö nykyistä pyörää, kun siihen on kuitenkin suht paljon remonttia tulossa ja ostaa kaveriksi jokin tavispyörä? Vai panostaako harrastukseen kunnolla: tehdäkö nykypyörästä helppo käyttöpyörä ja ostaa (uusi) maantiehirmu harrastuskäyttöön? Ihmeen hankalaa päättää.

Syksymittaus

Ei onnistunut tavoite. Lopputulokseksi kesän jälkeen jäivät seuraavat lukemat:

paino: 74,0 kg
bmi: 23,49
rasvaprosentti: 21,0% (tavoite oli 19,9 tai vähemmän)
lihasprosentti: 38,4% (tavoite oli 39,3 tai enemmän)

Myös pyöräilykilometrit taitavat jäädä vähemmäksi kuin vuosikausiin. Ensin oikea jalkapöytä kipeytyi lukkopolkimen lukon kohdalta pahasti (huonot kengät tai mikä mahtoi olla, uudet ostin kuitenkin mutta vähälle testaamiselle ovat jääneet ne). Sitten T-K sairastui ja oli oikeastaan koko elokuun ja syyskuun alunkin vielä kipeänä. Sytomegalovirus (josta mononukleoosi) ja mykoplasma nostivat hänen kuumeen viikkokausiksi ja veivät sairaalaan asti kymmeneksi päiväksi.

No, treenaaminen vähemmän yllättävästi jäi, mutta syöminen näyttää onnistuneen. Pitää jatkaa jotenkin painon seuraamista, ei ole hyvä tuo painon ylhäällä pysyminen.

Oheistuotteena tuntuu kiirettä pitäneen. Ehkä oikeastaan enemmän muilla ja oon ollut itse vain seuraamassa välillä läheltä ja välillä kauempaa. Philippe päätyi naimisiin bestmanina toimimisestani huolimatta, jopa jonkinlaiset polttarit saatiin Jussin kanssa hoidettua. Jussi ja Elina lisääntyivät. T-K järjesti isot hooppibileet. Ja jotenkin itse ehtii hyvin vähän saada aikaan.

Välimittaus 2

Seuraava kuukausi taas takana. Parempi suunta sentään, varsinkin paino on hitaasti mutta tasaisesti laskemaan päin.

paino: 72,7 (-0,4 kg)
bmi: 23,07 (-0,13)
rasvaprosentti: 21,0% (-0,8: tavoite 19,9%)
lihasprosentti: 38,3% (+0,6: tavoite 39,4%)

Jotenkin ollut niin kiireistä aikaa, että pyöräily eli lähes ainoa liikuntaharrastukseni on jäänyt vähemmälle, noin yhteen lenkkiin viikossa. Tyyliin, Lontoossa oltiin viikko (oli kivaa nähdä Jussia ja Elinaa ja muutenkin pyöriä Lontoossa), sukulaisreissuilla käyty, kavereita nähty. Kaiken kaikkiaan ihan OK mennyt kesä, joskin “kesä” on vähän yltiöoptimistinen termi tällaiselle kylmälle heinäkuulle.

Tällä viikolla olen sentään ehtinyt jo pari kertaa pyörän päälle ja kohta vielä kolmas kerta. Pitäisi tulla eka +100km viikko tänä vuonna. Tosin sitten mennään taas viikoksi Muonioon, joka sinällään haittaa taas polkuharrastusta. Vaan eipä tätä tarvitse niin ryppyotsaisesti rutistaakaan. Yritän muutenkin opetella ajamaan hitaammin, rennommin, pulssia seuraillen. Vaikeaa sellainen kyllä on, kun koko ajan tekisi mieli runtata täysillä.

Välimittaus 1

Ei nyt ihan mennyt tämä paino/rasva/lihas -muutosjuttu niin hyvin kuin oletin.

Kuukausi aikaa siis aiemmista mittauksista:
paino: 73,1 (-1,1 kg)
bmi: 23,20 (-0,35)
rasvaprosentti: 21,8% (+0,4)
lihasprosentti: 37,7% (-0,5)

Toisaalta, tuossa mittarissa on nyt esiintynyt välillä isoja heittoja. Vielä 5pv sitten eli aiemmassa mittauksessa rasvaprosentti oli 20,8 ja lihasprosentti 38,5. Pitäis ehkä alkaa ottaa mittauksia useammin ja laittaa niistä vaikka parin viime päivän keskiarvo. Tai sitten äskeinen Sotkamon reissumme tosiaan romahdutti lihaksistoa (ehkä niin kävikin, ajomatkaa tuli kuitenkin yli 1240 km ihan muutamassa päivässä).

Kevätläski

Olen kevätläski. En laiha läski, tai läski läski, enkä varsinkaan jääkiekkoläski, vaan kevätläski. Etkö usko? Kas tässä, graafi painostani viimeisen 9 vuoden ajalta:

(Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurempana ja jotta siitä saa jotain selvää. Y-sarake paino, X-sarake ajankohta merkinnällä kuukausi-vuosi.)

Graafista selviää, että
a) vuonna 2003 olin vaarassa muuttua punkeroksi
b) graafin alkuvuosia lukuunottamatta joka kevät painoni melkein lähtee lapasesta
c) viime vuosina palautuminen aiempaan tasoon ei ole oikein onnistunut
d) keskipainoni viimeisen 9v ajalta on vajaa 71kg, tarkemmin 70,8kg
e) olen neuroottinen, kun seuraan painoani(kin) näin tarkasti

En lihota enkä laihduta tavoitteellisesti, enkä aikonut tehdä niin tänäkään vuonna. Tosin ei ollut tarkoitus päästää kevätlihomista tapahtumaan alunperinkään, mutta pah, sieltähän se tuli, ärsyttävästi kuin allergia joka kevät.

Laitetaanpas sitten toisenlainen tavoite. Meillä on nyt hieno Omronin kehonkoostumusmittari (sen saa Amazonilta about 50 euroa halvemmalla kuin Suomesta, jos kiinnostaa).

Tämän aamun läskimittaukseni kertoo seuraavaa:
paino: 74,2 kg
bmi: 23,55
rasvaprosentti: 21,4%
lihasprosentti: 38,2%

OK, ehkä läski on vähän väärä termi, kun bmi eli painoindeksi on vielä selvästi alle 25. Mutta rasvaprosentti on kohonnut. Tavoite on päästä rasvaprosentin osalta ykkösellä alkavaan lukuun eli alle 20%, jolloin rasvaprosenttini on ‘normaali’ ikäiselleni miehelle. Toinen tavoite on saada lihasprosentti rajan 39,3% yli, jolloin se olisi ‘kohonnut’. *

Aikaa syyskuun loppuun saakka. Treenaus alkaa heti kun tuo saatanan siitepöly vähän vähenee. Laitan tänne välipäivitykset kuukauden välein ja katsotaan, miten menee ja muuttuuko paino sivutuotteena.

* Siltä varalta, että olet nainen ja innostuit vertaamaan lukuja: Miesten ja naisten rasva- ja lihasprosenttirajat ovat todella erilaiset. Ikäiseni naisen normaali rasvaprosentti on 21-33 ja miehen 8-20. Niitä ei siis voi verrata ollenkaan.